romuista

koruiksi. taitava ystävä opasti romukorujen maailmaan ja teki samalla monta itseensä tyytyväistä naista. oli ihanaa kokeilla ja pohtia, liimata ja uudistaa, ja saada aikaan kauniita koruja. pidän tekeleistäni, pienikin (rintakoru muotoutui vanhasta tuttinarusta ja mikä ihanampaa kuin kulkea omat piirustukset rinnasta roikkumassa!) romukorupaja toi kasan ajatuksia ja suunnitelmia, ja uuden näkökulman kaikkeen pieneen hassuun kirpputoreilla. kaikkea voi käyttää!

viikko on ollut mukava. onnellinen on hyvä sana oloon.

on ilo

syödä välipalaksi suklaakakkua. iltapalaksikin.

sydänsurujen kakku

4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
3/4 dl kaakaojauhoa
1 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
150 g sulatettua voita
1/2 dl maitoa
1 prk maitorahkaa
1 tl soodaa
2 kananmunaa

Ainekset sekoitetaan keskenään haarukkavatkaimella ja taikina kaadetaan voideltuun vuokaan. Kakkua paistetaan uunissa 175 asteessa n. tunti. (kuorrukkeen ohjeen löysin ihan muualta, ihana tomusokeri, margariini, kaakaojauhe, maito, vaniljasokeri -herkku)

helpoin ja hauskin kakku, teki yhdestä mursuperheen illasta täydellisen ihanan.

koti

jouluistuu ja yksi rouva on siitä aika onnellinen. olen tänään saanut ison kasan suukkoja, leiponut suklaakakkua, kuullut olevani ihana, polskinut pienten kanssa uimahallissa ja viritellyt oksaiseen tähteen valoja ja ollut kaikesta kovin tyytyväinen. postilaatikkokin ilahdutti, pienen kerholaisen perhe pääsi joku aika sitten kuvattavaksi ja perhe onnistui olemaan suloinen (kuvien valkoisen taustan yritämme kovasti unohtaa..). hyvähyvä.

marraskuussa

syödään. ja kun halutaan tehdä jotain niin leivotaan että voidaan taas syödä vähän lisää. tänään paisteltiin monta pyöreää pullaa ja yhden perheen verran ukkeleita (kuvassa vihainen mies joka lopulta olikin pikkusisko). nyt masu huutaa muuta kuin makeaa, aika monta pullaa pääsee pakkaseen.

harmaassa sateessa ei ole aina helppo olla. pientenkään ehkä, isompi neitinen täristää meidän perhettä taas sellaisella tahdolla että.

berliinin syksy 2

loma oli paras, koko perheen yhteinen syysseikkailu. on ihanaa miten rakkailla kummeilla ja serkulla on nyt pienen mielessä ihan oikea koti ja tuttu paikka missä heitä mietiskellä touhuilemassa. uusi samanlainen seikkailu on jo mielessä, tildalla erityisesti. berliinissä oli äiti niin ihanaa, huokaillaan täällä vieläkin ihan joka päivä. ja ollaan meidän parhaista berliiniin tyypeistä tosi onnellisia.

berliinin syksy 1

berliini ihastutti uudelleen. syksyisen viikon aikana ehdimme tutustua kunnolla pieneen mahtavaan kummipoikaan ja leikkiä hienoa kaupunkielämää. pikkuneidin pitkä ja harras lomanodotus kannatti, tyttönen rakasti kyläillä suuressa kaupungissa, käydä tyttöjenostoksilla kummitädin kanssa, hoidella pienempiä ja olla ihan iso. ihan parasta minusta: ystävä, kirpputorit, chai latte ja suklaa, lasten riemu toisistaan ja hiljaiset neulomishetket yhdessä.

ikävä

saksaan sai meidät tänään taikinatouhuihin. paikkasimme berliinin kaipaustamme kotitekoisilla bretzeleillä. ensimmäinen yritys näitä mahtavia herkkuja onnistui juuri ja juuri sinne päin. tuoksu oli melkein täydellinen, mutta lopun kanssa harjoitellaan vielä toisten ohjeiden kera. jos leipomuksia ei vertaa bretzeleihin ne olivat ehdottomasti hyvin herkullisia! tällä ohjeella kokeilimme (mistälie lehdestä):

bretzelit eli suolarinkelit

2 dl maitoa
25 g hiivaa
o,5 dl sulatettua voita
4 dl vehnäjauhoja

pinnalle:
1 valkuainen
1 rkl merisuolaa

Sekoita haaleaan maitoon hiiva ja sulatettu voi. Lisää vehnäjauhot ja alusta taikinaksi. Leivo taikina tangoiksi, paloittele haluamaasi kokoon, pyöritä ohuiksi nauhoiksi ja muotoile rinkeleiksi. Voitele rinkelit valkuaisella ja ripottele pintaan suola. Paista 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes väri on kauniin kullankeltainen.

sunnuntaina

olin onnellinen uusista lökäpöksyistäni, siivosin koko talon, järjestin keittiön kaapit järkeviksi, paistoin ja söin kasan lettuja, katsoin monta frasieria ja ihastelin vanhoja kettukirjoja jotka löytyivät vahingossa lapsuudenkodin laatikoista. olin unohtanut kirjat kokonaan, silti jokainen sivu on niin tuttu. ihania, tarinat ja kuvat tuntuvat varpaidenpäissä saakka.

viikko berliinissä oli mahtava, mukava kyläily. kotiin on asetuttu rauhassa. nyt levottomat lomalaiset ovat löytäneet normaalit arkitouhunsa ja kotona on taas hyvä. lumiseen maahan oli hauska palata. vaikka yksi pieni tuore potkupyörän omistaja odottaakin nyt jäättömiä teitä ehkä melkein enemmän kuin lisää lunta.

meidän miehiä

makusteltiin huopaiseen muotoon isänpäivän kunniaksi. kaksi oli hyvä määrä, siitä eteenpäin alkoi olla epäselvää kuka niitä teki, vai tekikö kukaan. mutta ihania, parhaita olette, kaikki. iso kiitos teille isille!

uniaikaan

isot tytöt valtasivat ison sängyn ja uppoutuivat onnellisina helmilaareihin. pienempi iso poimi ja pujotti kärsivällisesti toista tuntia ja sai aikaan kauneimman korun eräälle rakkaalle. ihan juuri oikean näköiset tuotokset tiputtiin kirjekuoreen kortin kera odottamaan pääsyä syntymäpäiväsankarin käsiin. pieni niin onnellisena siitä että ehkä onnistuu ilahduttamaan!

ihan isojen tyttöjen juttuja! pakahdun ylpeydestä, tyttöni on niin taitava ja mahtava.