lastenhuoneessa

kaikki hyvin. lastenhuoneessa leikit sujuvat. muu koti tuntuu tekevän pienenpienet levottomiksi. hyvin, hyvin kateellinen olo, haluaisin asua yhdessä kerroksessa. ettei keittiössä tarkoittaisi niin ehdottomasti vain keittiössä, että voisi vaikka olla samalla keittiössä ja melkein kurkkia lastenhuoneeseen. syvä huokaus ja haaveilu.

tänään perheen naisväki tapasi ystävän, näki oikein suloisen nukketeatteriesityksen, söi ulkona hyvässä seurassa ja osti kassin pullolleen vaaleanpunaisia, ruusuisia, pinkkejä ja vähän punaisiakin asioita yhtä syntymäpäivää varten. rinsessa niin rakasti löytöjään ja rinsessaista itseään. ja äiti rinsessaansa.

toiveita

juhlaihanuuksista ja lahjoista lentelee päivittäin. viikonlopun kynnyksellä neiti nuttunen piirsi syntymäpäivätoiveikseen prinsessamekot (niitä römssyisiä, pitsisiä disneyhepeneitä) ja korkokengät. vaaleanpunaiset ehdottomasti. juhlat ovat vakiintuneet prinsessajuhliksi, mutta vieraat saavat itse valita mitä esittävät. yksi rakas poikakaveri kuitenkin juhlankunnian prinssiksi varattu.

maisankin toiveet piirrettiin, hepenien sijaan pikkusiskolle sopii antaa vaikka haalari. omakin lista kaipaa täytettä, ehkä sekin sopisi antaa nuttusen käsittelyyn. jotakin ihanaisia asioita olisi mukava toivoa.

helmikuu, hauska syntymäpäiväinen kuukausi on otettu ilolla vastaan. ja suklaalla pitkän herkuttoman tammikuun jälkeen. on hyvää.

leipoen

eteenpäin. pakkaspäivän puolen tunnin (tuntia tavoiteltiin, posket pistivät kovasti vastaan) ulkoilun jälkeen kaivettiin jauhot kaapista ja leivottiin. chapattasämpylät ja tildan teesämpylät leipoutuivat hauskasti, jauhoa ja taikinaa oli kahden tyypin mielestä tosi kiva syödä ja jos ohjeessa olisi lukenut teelusikkaa ruokalusikan sijaan valmiitkin sämpylät olisivat herkkuja. no ovat herkkuja nytkin mutta suolattoman tuotoksen sijaan löysin itseni aivan toisesta ääripäästä. suolaa on.

ei haittaa, rouva on niin ylpeä itsestään ja täyspäisyydestään tässä pakkasessa, vähäisessä ulkoilussa, ja yksin temppuilussa pienten kanssa. loppuviikosta perheen neljäs onkin jo enemmän kotona ja ehkä se pakkanenkin siitä.

näperryksiä

ja muita hommia. aina joku piirtää tai liimaa, aika mukavaa. itsekin yritin näpertää pientä, perheen ainoa barbi sai säädyllistä päällepantavaa (edellinen asu kovin niukka ja erityisen huono pysymään yllä) kun viimeisin suuri käsityölehti ilahdutti mielenkiintoisella ohjeella. mekosta tuli hieno ja sopiva, mutta voi olla silti viimeinen kerta kun otan puikoilleni mitään noin tuskallisen pientä. näperrys sai koko rouvan kiukkutilaan ja pahoinvoivaksi. virkaten ensikerralla, ja ehkä vaaleampi lanka ahdistusta poistamaan.

viikonloppu oli kaunis, mahtavat maisemat ja mukavat ihmiset. oli kiva kyläillä ja ottaa lomaa omasta kodista. uusi viikko tuntuu hyvältä, äitiyden täyteiseltä mutta ehkä silti leppoisalta.

tällainen

vai tuollainen vai ehkä ihan toisenlainen? tämä ballohediltä lainaamani opus sai yhden rouvasäidin vallan hukkumaan nukkekotihaaveiluihinsa. tai tyttärensä haaveiluihin tarkalleen ottaen. pienen nelivuotislahjaksi hartaasti toivomasta nukkekodista on tarkoitus tulla itse tehty ja mahdollisimman epävalmis pientä sisustajaa varten. mutta millainen sitten? vanhaan kaappiin tehty on ehkä minulle ajatuksena rakkain, toisaalta jaakon tekemä uusikin olisi hienoista hienoin. ehkä tekijä saa päättää ja pistää haahuilijan ruotuihin. se on sitten niin ihana kun yksi sen omakseen laittaa, äiti sinne tulis sellaset kimaltavat punaset verhot ja kaikissa huoneissa olis punaset matot. ja se yksi mini sinne eteiseen. niisk.

aarteita

tupsahti näkyviin joka nurkalla perjantain pikaisella kierrätyskeskuskäynnillä. pidempään mietinnässä olleet lasten minikangaspuut ilahduttivat eniten ja edullisesta laitteesta on tullut jo hyvä ystävä pienelle. ensimmäinen itse suunniteltu ja valmistettu työ, minimatto, valmistui kahden sopivan mittaisen kudontahetken päätteeksi ja on ilmeisen täydellinen eteismatto. niinpä.

rouva nappasi hyllyn ainokaiset käsityökirjat heti omakseen, kauneimmat käsityöt ovat ihania. monta hyvää ja hienoa ohjetta. vihreät verhot tarttuivat matkaan lähinnä hameajatuksella. kotona täysin ehjiksi ja täydellisen mittaisiksi havaitut verhot saavatkin pian mahdollisesti uuden tarkoituksen keittiön kevätverhoina. lasten ilostuttajaksi löytyi tällä kertaa mahtava kaikumikki (jollaiseen tilda oli juuri aamulla ehtinyt kaverin luona ihastua). huima lelu, kaikkien mielestä paras! myös kaksi uutta suloista kuppia kaunistavat nyt välipalapöytäämme. mainioita jogurttikulhoja.

iloinen mutta nuhainen perjantai ei jatkunut kotiintulon jälkeen niin iloisesti. perheen naisväki löysi itsensä yksi kerrallaan saavin ääreltä ympärikääntyneen masun kanssa ja viikonlopun suunnitelmia ei tarvinnut enää miettiä. paljon pötkötystä, kuumeilua, ällötystä ja lasten elokuvia. nyt vihdoin jäljellä on taas nuha vaan, mahtavaa!

tänään

on selvitty jo monesta. esimerkiksi talon eteen postinhakureissun ajaksi jätetyn lapsen (joka katsoi pienemmän perään) paniikkihuudosta ja äidin superjuoksusta lapsen luo. jolla oli kädet kylmentyneet liikaa. tittidii, rintaa puristaa vieläkin huoli ja hätä minkä huuto sai aikaan.

siitäkin selvittiin kun samaisen ulkoilun jälkeen tultiin sisään ja pienenpienen lakin alta paljastui takaraivolta isosti verinen kypärämyssy, sen alta kasa isosti verisiä hiuksia ja onneksi aika pieni vielä vähän vuotava haava. oli ehtinyt nätisti vuotaa isoimmat siinä tunnin aikana kaatumisen jälkeen kun rauhassa pulkkailtiin kotiin kaupan kautta. reipas neiti, äiti vielä hieman rinta puristuksissa pihan tapahtumista ei ollut aivan niin reipas. vaikka onnistui mielestään olemaan aika hienosti rauhassa vaikka tuplarintapuristuksen (ja puristi vähän kurkustakin) kanssa olikin tekemistä.

tällä viikolla on ollut ihan kivaa yhdessä. ja ollaan opittukin. vaikka se miksi poneilla on magneetti yhdessä jalassa. no että niille saa tehtyä aitauksen ja polkuja jääkaapinoveen. aika hauskat jääkaappikaverit.

talvinen

on niin kaunista, erityisesti jaakon kuvaamana. ihastuin näihin viime viikkoisiin kuviin kovasti. nyt kuuran peitossa olevat puut ovat vielä astetta satumaisempia, ehkä huomenna vielä ehtisi kuvailla mahtavaa valkeutta.

päivän

lelu. suloinen loikkija, tänään leikissä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. tällaisia vedettäviä haluaisin lisää. sammakko saksasta, lähempääkin varmaan kun osaa etsiä?

neitiset

töröttävät jo niin paljon samaan suuntaan, iloitsevat samanlaisista asioista ja tekevät yhteisiä kepposiaan. pikkuisimman maidottelun poisjääminen viikko sitten antoi vielä lisäpotkua tyttöjen ystävyydelle. ei ole vauvaa enää vaan kaksi isoa neitiä joiden touhuja kuunnellaan jo vähän kauempaa: ei!, joopas!, ei!, joopas!, ei!, joopas!.. hurjan hihityksen kera.

mainioita pikku hupsuttelijoita. ja jos päivä neitisten kanssa ei ole ihan hurjan kamala niin se on todennäköisesti oikein hauska ja huvittava. äiti on onnellinen.